Kategoria(t): Yleistä

Viimeinen palvelus itselleni


Perälä, Osmo: Ruumisarkun ja tuhkauurnan valmistus. Reuna, 2017.

 

Kuoleman odottaminen ei ehkä ole ihan samanlaista kuin syntymän odottaminen. Molempia kuitenkin odotetaan ja ne tulevat ajallaan. Molempiin valmistaudutaan ennakkoon. Uuden elämän odottamista suunnitellaan paljon etukäteen: hankitaan tavaroita ja vaatteita, sisustetaan huonetta ja valmistaudutaan juhlimaan syntynyttä elämää. Kuolemaan valmistautuminen on hieman erilaista, mutta siihenkin voidaan valmistautua – kuka milläkin tavalla. Tämä käsillä oleva kirja tuo tarjolle yhden tavan.

Osmo Perälän kirja ruumisarkun ja tuhkauurnan valmistuksesta on juuri sitä, mitä olen itse odottanut. Harrastan jonkin verran käsillä tekemistä, rakentelua ja monenlaista suunnittelua. Koko ajan on useita projekteja meneillään tai suunnitteilla. Puoliksi leikillään ja puoliksi tosissaan olenkin kertonut, että sitten kun minulta projektit loppuvat, niin viimeisenä projektinani teen itselleni arkun. Eihän kuolemankaan odottelusta tarvitse tehdä vakavaa asiaa. Se on luonnollinen seuraamus meidän jokaisen elämästä. Miksipä en sitten valmistaisi itselleni mieleisen viimeisen leposijan?

Sen lisäksi, että Perälä opastaa kirjassaan ruumisarkun valmistamisessa, niin kirja sisältää myös kirjailijan pohdintaa elämästä ja kuolemasta. Kuten elämä, myös kuolema voidaan nähdä monesta näkökulmasta. Kuolema on vain elämän yksi ääripiste. Elämänkäyrät ja –kaaret ovat kaikilla erilaisia. Tämän kirjan aihe ”ruumisarkku” herättää jo sanana monenlaisia ajatuksia. Nähtynä se hätkäyttää ja varmasti jokaista liikuttaakin. Joka päivä maailmassa lasketaan hautaan lähes 300 000 arkkua. Ja joku nekin tekee. Tämä kirja opastaa sinua tekemään itse.

Ruumisarkun valmistuksessa täytyy ottaa huomioon monenlaisia asioita. Arkkuahan ei nimenomaan tehdäkään kestämään, vaan sen on hajottava maaperään ruumiin mukana. Se asettaa vaatimuksia mm. materiaalin valinnalle. Sinänsä arkun voi jokainen valmistaa muutoin ihan mielensä mukaiseksi ja –malliseksi. Tietysti sen täytyy myös kestää hautaan saakka. Todella ikävää, jos arkku hajoaa kannettaessa tai hautaan laskettaessa. Kirjassa Perälä opastaa todella monipuolisesti materiaalien valinnassa ja itse valmistusprosessissa. Kalastajalle veneenmallinen, metsämiehelle honkalaudasta, aarteenetsijälle aarrearkku ja oman tiensä kulkijalle oma malli.

No eihän kuolemalla mitään kiirettä ole, mutta sen kanssa voi tulla sinuiksi. Vaikkapa valmistamalla oma arkku. Ohjeet ovat saatavilla kirjastosta. Eletään ja ollaan iloisia.

 

Vesa Sarajärvi

Jätä kommentti