Kävin toukokuun alussa Reader leader-koulutuksen Henrik Wigin johdattamana yhdessä neljän muun onnekkaan Lapin kirjastolaisen kanssa. Koulutus oli aika rankka (se oli englanniksi), mutta myös mieltä avartava, ja suosittelen sitä kaikille, jotka nauttivat ääneen lukemisesta. Kolme päivää kului nopeasti innostuneen vetäjän ja kollegoiden seurassa.

Shared reading on menetelmä, jossa fiktiivistä tekstiä luetaan yhdessä ja siitä sitten keskustellaan. Teksti voidaan lukea kerralla tai osissa, ja lukijoita voidaan vaihtaa lukukertojen välillä. Useammat ääneenlukukerrat tuokion aikana kuuluvat asiaan, siten pyritään saamaan syvempi yhteys sisältöön ja toisiin osallistujiin. Tarkoitus ei ole analysoida oikeaoppisesti tekstin rakenteita, teemoja tai symboleja, vaan kaivaa esiin tekstistä sen herättämät merkitykset ja tunteet sekä jakaa niitä muille osallistujille ryhmässä. Menetelmällä tavoitellaan muun muassa osallisuuden kokemusta ja se sopii erilaisille ryhmille. Vähimmäisvaatimuksena on, että osallistuu kuuntelemalla. Kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen ja kynnys osallistua yritetään laskea niin alas kuin mahdollista.

Näen paljon mahdollisuuksia näissä tuokioissa. Parhaimmillaan voidaan saada luotua uskoa omaan ajatteluun, luotua yhteyksiä ihmisten välille ja lisättyä lukuintoa ihmisissä. Sellaista hopealuotia ei varmasti ole, jolla kaikki saataisiin lukemaan, mutta shared reading voi tehdä kirjallisuutta ja etenkin runoja lähestyttävämmiksi monille.

Miten täällä Sallassa sitten shared reading toimii? Ihan ensin pääsin kokeilemaan menetelmää Hopeaharjun ikäihmisten hoivakodissa. Käyn siellä kerran kuukaudessa lukemassa, niin osallistujaryhmä oli helppo tavoittaa. Aikaa oli rajallisesti, puoli tuntia. Tila oli levoton, kun asukkaita tuli tipotellen lisää ja osa odotti jo tulevaa jumppaa. Lähtökohdat koeponnistukselle olivat siis haasteelliset.

Runon valitsin Markku Kaskelan Peregrinus -kokoelmasta.  Ensin porukkamme kuunteli hiljaa, mutta heräsi myös ajatuksia kun kaivelin niitä kysymyksin. Eräällä rouvalla huoli oli nuoresta miehestä, joka oli humalapäissään riisunut vaatteensa ja sammunut järven jäälle. Siitä päästiin alituisesta äidin elinikäiseen lapsista huolissaan olemiseen. Myös kieli avasi merkityksiään, runossa sanottiin ”syvään hengittäen annamme myöten”, tämä oli useamman osallistujan mielestä ylenantamista. Parasta tuokiossa oli ehdottomasti osallistujien syvä keskittyminen alun hälinän jälkeen sekä se, että pari rouvaa halusi myös lukea runoa ääneen muille läsnäolijoille.

Shared reading-tuokion pitäminen omalle lähityöyhteisölle olikin sitten erilainen kokemus. Minua jännitti ihan tosissaan. Ajattelin, että nyt työtoverit pitää vakuuttaa jaetun lukemisen ilosanomasta ja tätä myötä panokset kasvoivat. Valitsin kohderyhmä huomioiden Leena Krohnin Näköisyys teoksesta luvun luettavaksi. Tekstin näkökykyyn ja tulkintaan liittyvät ajatukset olivat tunnistettavia ja herättivät keskustelua. Osa innoistui puhumaan enemmän kuin toiset, ja oli ihanaa, kun myös tälläkin kertaa ääneenlukijana toimi muukin kuin minä, vetäjä. Jouduin loikkaamaan pois tuokiosta kesken kaiken ja palvelemaan asiakasta, mutta sillä välin keskustelu ryöpsähtikin ja se koski edelleen lukemaamme tekstiä. Tämä ilahdutti ja tuokio käytiin loppuun suunnitelman mukaisesti. Jännityksestä huolimatta tuokio meni hyvin, eikä tunnetilaani kuulemma edes huomannut.

Nyt kesäksi hiljenee tämän asian saralla, mutta toiveissa on pitää uutta tuokiota työtovereille sekä suunnitella jaettua lukemista syksyn lukutuokiohin asumispalveluissa. On myös tiedossa tuokio Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museolla Syystupinat- tapahtumassa.

Iloisin kesäterveisn, autoileva kirjastovirkailija Laura Sääskilahti

Sallan kunnankirjasto