Olen tehnyt kirjastotyötä jo 80-luvulta lähtien, siis viime vuosisadalla! Olen saanut tutustua ihaniin ihmisiin, sekä työkavereina että asiakkaina.
Nyt olen työpaikkani vanhin – 35 vuoden jälkeen! On ollut tosi rankkaa päässää viimeinen ”vanha” työkaveri vapaalle, sillä niin paljon poistuu tietotaitoa ja varsinkin yhteisiä muistoja hänen mukanaan työyhteisöstä.
Luopuminen on vaikeaa, mutta onneksi uusia tuulia on luvassa! Odotamme innolla, millaisia hakijoita tulee avoinna olevaan kirjastovirkailijan toimeen – toivottavasti tulossa on kirjastotyötä jo muualla tehneitä, jotta saamme kuulla kokemuksia toisesta kirjastosta. Ja toisaalta alanvaihtajilta sitä vasta tuleekin tuoreita näkemyksiä!
Uusia kokemuksia saamme kyllä nytkin, kun Lapin kirjaston sisällä on yhteistyö tiivistä. Ja se vielä tiivistyykin, kun kirjastoparit alkavat kunnolla pelittää! Luvassa on vierailuja puolin ja toisin ja muutakin kokemusten vaihtoa. Mukava, kun pääsee vaihtamaan kunnolla kasvokkain ajatuksia ja ideoita toisen kirjaston kanssa!
Näin työkaverini jäähyväisten läheisyydessä, on ollut aikaa myös miettiä, miten hirveästi työ on muuttunut tässä meidän yhteisen työhistorian aikana. Minun tullessani tänne töihin, siirryin kameralainauksesta suoraan atk-aikaan, vaikkakin sivukirjastossa ja autossa oli vielä Detroit-systeemi (kysykääpä lapsukaiset meiltä vanhoilta, mitä se tarkoittaa…) Sivukirjastoista ja kirjastoautosta on luovuttu – mutta omatoimikirjaston ja kotipalvelun ansiosta asiakkailla on paljon enemmän mahdollisuuksia käyttää kirjastoa ja kirjastopalveluja, myöskin kotoaan sähköisten aineistojen kautta!
Eli innokkaana tulevaan, uusiin työntekijöihin ja työtapoihin! Muutoksen maailmassa yksi asia on muuttumaton: taukoamaton muuttuminen. (Herakleitos)
Kirjava kirjasto 