Muutoksia, niitähän riittää, ja useat niistä tulevat hyvinkin äkillisesti. Joukkoon mahtuu, jos minkälaista muutosta, isoa ja pientä. Kirjastotyössä päivät ovat muutenkin aina erilaisia ja niitä värittää asiakkaiden kirjo. Pienessä kirjastossa ja pienellä porukalla työskentelyä ei voi yksitoikkoisuudesta syyttää. Oman työhistoriani aikana lähes kaikki kirjastoissa on muuttunut, osa tehtävistäkin moneen kertaan. Onneksi on kuitenkin vielä kirjat ja asiakkaat. Osaa muutoksista odotetaan pitkään ja valmistaudutaan huolella. Osa ei ole niin mieluisia, varsinkaan ne äkkinäiset, mutta niihinkin on sopeuduttava. Tässä kuitenkin huomioita Simon kirjaston osalta.
Välillä kuulee, kun joku valittaa työpaikkansa jämähtäneen vanhoihin tapoihin, joista pitää päästä eroon. Itse olen kyllä sitä mieltä, että juuri jotkut vanhat tavat ja rutiinit nimenomaan rytmittävät päivää ainaisessa muutospyörteessä. Toki muutos usein piristää, mutta muutos muutoksen vuoksi ei sekään ihan viisasta ole. Pienessä yksikössä hyvinkin pieni muutos voi pyöräyttää systeemin sekaisin ja siksi olen itse tyytyväinen jokaisesta valmiiksi saadusta tehtävästä. Useimmat tehtävät valmistuvat pätkissä, koska päivän mittaan tulee erilaisia muuttujia, jotka ajavat sen käsillä olevan tehtävän edelle. Päivä hajoaa pieniin palasiin ja joskus mietin, että tuliko tänään mitään valmista, kun menin koko päivän sinne tänne. Ei minua nuorempana haitanneet keskeytykset, vaan jatkoin siitä mihin olin jäänyt. Nykyään löydän hyllyjen välistä kirjakasoja, joita olin aamulla hyllyttämässä, mutta puhelin keskeytti ja jatkoin työtä jonkun toisen asian parissa.
Silloin ”ennen vanhaan” meitä oli monta tekijää ja jokaisella omat tehtävänsä. Tekijöiden määrä on vähentynyt ja tehtävät kasaantuneet heille. Monet tehtävät ovat muuttuneet, uusia tullut ja monia jäänyt pois. Ajatellaan vaikka luettelointia ja lainaamista, jotka molemmat olivat meilläkin ”korttipeliä” ja nielaisivat huomattavan osan työpäivästä. Noista ajoista muutos on ollut huikea kiitos tietotekniikan. Tällä porukalla saattaisi tehdä tiukka ehtiä tehdä kaikki silloiset tehtävät. En haikaile vanhoja aikoja, mutta muistelen aikaa, jolloin vielä oli joka päivä joku toinenkin töissä. Nykyisellään saattaa varsinkin loma-aikoina vierähtää viikko, pari ettei ole ketään. Särkymävaraa ei todellakaan ole.
Suuria muutoksia olemme parin vuoden aikana läpivieneet osaltamme ja muuttaneet toimintatapoja samalla kun olemme opetelleet uutta. Tuntuu, että olemme päässeet jonkinasteiseen tasanteeseen kahden suuren muutoksen jälkeen, ja alamme olla sinut Lapin kirjastoihin ja Kohaan liittymisen kanssa. Vaikka aluksi vähän hirvitti ja epäilytti muutos uuteen järjestelmään, on kaikki mennyt tosi hyvin. Osana Lapin kirjastoja olemme mukana kaikissa alueen yhteisissä muutoksissa. Välillä tuntuu, että ihan kaikkeen emme jaksaisi tai ehtisi osallistua ja siksi on hyvä, että erilaisia kokouksia ja koulutuksia voi seurata nauhoituksina myöhemmin.
Pienen kirjaston etu on se, että pääsee tekemään monenlaista ja osallistumaan laajemmin kuin monessa isommassa. Niinhän se on, mutta on se sirpaleistakin. Mielenkiintoisia aikoja ovat viime vuodet ilman kirjastotoimenjohtajaa olleet. Toisaalta se on vaatinut joustamista, mielikuvitusta ja uuden opettelua. Näinä vuosina olen oppinut, että en ole johtaja enkä kehittäjä, vaan ihan omalla paikallani virkailijana. Nyt monen vuoden jälkeen odotukset kohdistuvat suureen muutokseen, kun avoinna oleva kirjastotoimenjohtajan virka täytetään. Olen valmis tähän muutokseen ja helpottunut omalta osaltani.
Vaikka innostuneena odotan uutta, niin samalla haikeana ajattelen kesää, jolloin tulee uusi iso muutos. Toinen meistä ”vanhoista” jää ansaitulle eläkkeelle. Tulimme aikoinaan samoihin aikoihin töihin isompaan porukkaan, josta me kaksi olemme enää jäljellä. Muut ovat lähtenee kohti uusia haasteita. Reilun kolmenkymmenen vuoden aikana on vaihdettu ajatus, jos toinenkin. Kannettu laatikoita, pystytetty hyllyjä, lainattu, tilastoitu, luetteloitu, hankittu, poistettu, mutistu ja menty eteenpäin eri kokoonpanoilla. Lopulta jäimme kaksin ja selvisimmekin jonkin aikaa, mutta onneksi saimme apukädet ja hetkeksi useammatkin, eihän tästä muuten olisi mitään tullut.
Opinko tänä aikana jotain? Kyllä. Monia uusia taitoja, mutta ne ovat oma juttunsa. Jalostuinko? En varmasti. Mutta nyt katson laajemmin ja tiedän, että joustamalla pärjää aika pitkälle. Itseään ei kannata kuitenkaan väsyttää, vaan jossakin kohtaa on sekin tie kuljettu. Muutoksia, haikeutta, odotusta, mutta uutta kohti helpottuneena siitä, että vihdoinkin tämä väliaikainen järjestely näyttää päättyvän. Positiivisin miettein kohti tulevaa ja uusia muutoksia, joita ihan varmasti tulee jatkossakin.
”Muutos on kaiken todellisen oppimisen lopputulos.” Leo Buscaglia
Aino Simoska, Simon kirjasto
Kirjava kirjasto 