Torstaisin Sallan kirjastossa on Puhutaan suomea –kerho yhteistyössä kansalaisopiston kanssa. Tämä on kaikille avoin keskusteluryhmä, jossa harjoitellaan suomen puhumista. Täällä autetaan ja rohkaistaan puhumaan suomeksi, tutustutaan kirjaston aineistoon ja käytäntöihin, vietämme aikaa pelaillen Aliasta ja nauramme paljon sekä vaihdamme kuulumisia. Käymme läpi kieliopillisia asioita ja olemme tutustuneet toistemme kotiseutuihin Google Maps:in kuvien avulla. Kerhossa tiedotetaan myös paikkakunnan tapahtumista ja harrastusmahdollisuuksista sekä keskustellaan suomalaisten tavoista. Kerho on hyvä olla olemassa, sillä kaikilla ei ole suomenkielisiä ystäviä kenen kanssa puhua suomea vapaa-ajalla. Saamme myös toivoa kerhossa eri aiheita ja teemoja joiden sanastoa haluamme osata enemmän. Tätä kerhoa ohjaa kirjastovirkailija Suvi Seppälä. Mukana on ollut ihmisiä monesta eri maasta kuten Venäjältä, Saksasta, Brasiliasta, Thaimaasta, Ruotsista ja Unkarista.
Nimeni on Egor Kovalenko. Haluan kertoa teille tästä vaikutuksesta, jonka Sallan kirjasto on jättänyt minuun. Tutustuin ensimmäistä kertaa suomalaiseen kirjastoon kun osallistuin tälle Puhutaan suomea -kurssille. Halusin parantaa kielitaitoani ja tutustua paremmin Suomen kulttuuriin ja muihin ihmisiin. Ensimmäisenä päivänä pelotti, että muut osaavat minua paremmin ja kaikki vain nauravat minulle. Mutta nämä ennakkoluulot osoittautuivat vääriksi. Oli todella mukavaa kuunnella toisten kertomuksia heidän maastaan, elämästään Suomessa ja heidän kulttuuristaan.
Suomalainen kirjasto on Venäjän kirjastoihin erilainen. Sallan kirjasto on hyvin siisti. On olemassa lainaus- ja palautusautomaatti ja erilaisia tiloja, jos tarvitsee työrauhaa. Rauhallinen tila on minusta erittäin tärkeä asia. Lisäksi kirjaston arkkitehtuuri näyttää hyvältä. Suomalaisessa kirjastossa on kirjallisuuden lisäksi paljon muuta mediaa, erilaisia tapahtumia, tiloja, kursseja, iPad -tabletit, liikuntavälineitä, hierontatuoli….
Venäjällä kirjastot ovat enemmän keskittyneet vain kirjallisuuteen. Venäläisissä kirjastoissakin on tapahtumia mutta osa kirjallisuustapahtumista voi olla vaikka kahviloissa. Venäjällä on tyypillisempää, että kirja pyydetään tiskin takana olevalta kirjasto-ammatilaiselta, joka noutaa kirjan asiakkaalle. Mutta tietysti venäläisissäkin kirjastoissa on eroja.
Minun mielestä kirjaston henkilökunta on juuri se, joka luo ihmiselle sen mielikuvan siitä kirjastosta. Henkilökunta voi auttaa jos tulee ongelmia. Automaatti ja tekniikka ei korvaa sosiaalista vuorovaikutusta.
Syksyllä meitä aloitti kerhossa n. 20-30 henkilöä, mutta moni keskeytti kurssin ja jäljelle jäivät ne, joille kerho oli todella tärkeä.
Näin kurssin lopussa minä osaan puhua suomea paremmin ja olen rohkeampi puhumaan. Olen varma, että ensi vuonnakin minä jatkan kerhossa. Ja minusta on tullut ahkera kirjastonasiakas.
Sallan lukiosta kirjoitti tänä keväänä ylioppilaaksi viisi venäläisopiskelijaa.
Onnittelut kaikille ylioppilaille!
Terveisin: Egor Kovalenko
Kirjava kirjasto 