Aloitin teologian opinnot Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa vuonna ”miekka ja kypärä” eli suhteellisen kauan aikaa sitten vuonna 1995. Tavoitteenani oli valmistua teologian maisteriksi ja saada pappisvihkimys. Yliopistoelämä imaisi mukaansa ja vetäisi myös mielenkiintoisiin kesäteologitehtäviin tavanomaisen seurakuntatyön lisäksi muun muassa Rikosseuraamusviraston yhdyskuntapalveluseuraamusten toimeenpanotehtäviin sekä vankilaharjoitteluun Keravan vankilaan. Taisinpa jäädä joksikin aikaa määräaikaiseen työsuhteeseenkin Vantaan Rikosseuraamusvirastoon, sillä tykästyin tämän kaltaisesta ihmisen kohtaamis- ja vuorovaikutustyöstä.
Mutta miten ihmeessä ajauduin kirjasto-maailmaan?
Elämä johdatti useiden eri käänteiden jälkeen minut ja avioliitostani siunaantuneet kaksi tytärtäni Rovaniemelle, johon asetuimme vuonna 2010. Kotiuduimme nopeasti. Rovaniemi tarjosi kaikkea sitä, mistä olimme haaveilleet: luonnonläheisyyttä ja silti helposti saavutettavissa olevia palveluja sekä ura- ja koulutusmahdollisuuksia. Pystyin jatkamaan Rovaniemeltä käsin myös teologian opintojani, joita suoritin seurakunnasta tarjoutuneiden pätkätöiden ohella. Mutta miten ihmeessä ajauduin kirjastomaailmaan?
Koska aluksi opintojen jatkaminen etänä Rovaniemeltä käsin ei ollut mahdollista, tarjosi paikallinen TE-toimisto minulle mahdollisuuden palkkatukityöhön Saarenkylän kirjastossa. Innostuin ajatuksesta, sillä pidin kirjastoa mukavan rauhallisena paikkana, jossa tapahtuisi myös mielenkiintoisi kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa. Työssä olisi juuri sopivasti sosiaalisuutta, mutta myös yksin, ”rauhassa”, työskentelyä. Päätin tarttua tilaisuuteen.
Päätös tarttua kirjastotoimeen osoittautui oikeaksi ratkaisuksi. Toimin aluksi kirjaston yleisissä järjestelytehtävissä kuten hyllytyshommissa. Pikkuhiljaa toimenkuvani laajeni asiakaspalvelutiskissä tapahtuvaan työhön sekä erinäisiin muihin tehtäviin kuten satutuntien pitämiseen ja kirjanäyttelyjen laatimiseen. Palkkatukityön päätyttyä työsuhdettani haluttiin jatkaa ja siitä alkoikin sitten määräaikaisten työpätkien sarja Saarenkylän kirjastossa. Vakituista paikkaa ei ole tarjolla, sillä kirjastoväkeä näemmä karsitaan ”isolla kädellä” Rovaniemen tiukasta taloudellisesta tilanteesta johtuen. Oma osuutensa lienee myös sillä, että omatoimisuus on lisääntynyt – omatoimiaikoja ja omatoimikirjastoja käytetään ahkerasti. Mikäli kirjastopalveluja aletaan kehittämään ja uudistamaan entistäkin enemmän, lisääntyvät ja monipuolistuvat myös kirjastovirkailijan työtehtävät, eikä olisi pelkoa, että henkilöstöä karsitaan entisestäänkin ja että koneet korvaisivat ihmisen.
Kirjasto on kautta aikojen toiminut myös kohtauspaikkana kirja- ja muun materiaalin lainauspisteenä toimimisen lisäksi. Nykyään kirjastoissa järjestetään myös isompia tapahtumia kuten kirjastoillat ja erilaiset musiikkitapahtumat. Mielestäni tähän toimintaan voisi panostaa enemmänkin ja kehitellä erilaisia kerhoja ja kokoontumisiltoja eri väestöryhmille. Yksinäisyys on päivän polttava ongelma ja haaste – kirjasto voisi omalla panostuksellaan tuoda lievitystä ja apua tähän. Millä tavoin kirjasto voisi entistäkin paremmin ja tehokkaammin tavoittaa syrjäytymisvaarassa olevat ja yksinäiset ihmiset? Siinäpä pähkinää purtavaksi!
Satu Inkerö
Teologian kandidaatti
Kirjava kirjasto 