Kirjastoammatillisen henkilökunnan työnkuva on salainen kuin kuolon kuurna. Paljon on salamyhkäisyyttä. Mitä nämä sofistikoituneet tiedonlähettiläät tekevät, kun kirjaston portit ovat suljettuna rahvaalta? Kun havaintopallon keskittää hetkiseksi, salaisuuksien verho aukeaa kuin sanomalehti aamukahvin ääressä.
Kun viisarit osoittavat 7:20, aamuauringon virkistämät sielut kilauttavat itsensä sisään töihin. Työsähköpostin lukeminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä kirjasto on soluttautunut osaksi laajaa valtakunnallista verkostoa. Yhteistyömahdollisuudet ovat kosmisen rajattomia kuin tuntemamme maailmankaikkeus. Karitatiivinen joukkomme palvelee sujuvasti niin yksilö- kuin yhteisöasiakkaat käyttäen hyväkseen binaarisalakirjoitusta.
Loputonta tiedonjanoa sammuttamaan kirjastoon on tilattu lukuisia sanoma- ja aikakauslehtiä. Aamulla otamme vastaan rapisevat uutiskääryleet, merkitsemme ne saapuneiksi ja saatamme nälkäisten lukijoiden ulottuville. Muutamat annaalit käärimme muoviin, jotta ne selviäisivät tulevien sukupolvien käsissä. Myös lehtisali tarvitsee huolenpitoa ja hoivaa, jotta useiden vuosien lehtikerrostumat pysyisivät järjestyksessä.

Vuonna 2018 Suomessa julkaistiin 5201 suomenkielistä kirjaa. Näistä valioyksilöistä valitsemme makuhermoja kutkuttavat teokset ja hankimme niitä riittävän kappalemäärän. Mutta “With great power there must also come great responsibility” – eli laskutus (Unknown, 1793). Onneksi kirjastotyöntekijät ovat älykkäitä kuin huippumäkihyppääjän työjalkineet. Heillä on tietotaito niin hallinnollisissa kuin taloudellisissa asioissa, kiitos suomalaisen koulutusjärjestelmän.
Suurella tarkkuudella, tehokkuudella ja intohimolla työskentelevät koneihmiset tarvitsevat myös voitelua. Kahvi, tuo kansamme musta kulta, tuo lisäluistoa moottoriin. Tietenkin lyhyellä kahvitauolla ehdimme myös tankata. Parasta polttoainetta ovat hedelmät, jogurtit, leipätuotteet ja kasvikset. Joskus harvakseltaan sorrumme munkkeihin.
Joka päivä ihanat asiakkaamme palauttavat tarkasti läpikoluamiaan kirjoja. Taksikuskin tarkkuudella kuljetamme edellisen päivän palautukset takaisin omiin kotikoloihinsa.
Aineistoa kulkee jatkuvasti läpi Lapin routaisten valtaväylien. Varausten kaninkoloon eksyy yksi jos toinenkin kirja, lehti ja elokuva. Käyttäen hyväkseen työntekijöidemme motoriikkaa ja aivokapasiteettia, asiakas saa haluamansa aineiston juuri siihen kirjastoon, josta haluaa sen poimia. Joskus noutopiste on etäällä, jopa Helsingissä asti.
Kuten Batman, myös kirjaston supersankarit tarvitsevat nykyteknologiaa. Erilaiset automaatiosysteemit lainauksen ja palautuksen tukena vaativat ylläpitoa. Vimpaimia, aina pianosta näppäimistöihin, puhdistamme säännöllisesti.
Paitsi teknologia myös työntekijät tarvitsevat jatkuvasti päivityksiä. Etäkoulutukset ovat sosiaalisia kontakteja hamuavien työntekijöidemme mieleen. Kontakteja läheisriippuvuuteen haemme sosiaalisesta mediasta. Siellä kirjasto on aktiivinen sisällöntuottaja.
Koko kirjaston henkilöstö – kansan oma persona grata. Me uurastamme lukittujen ovien takana ilman turhamaisia odotuksia kunnianosoituksista. Ja kun kello lyö yhdeksän (tai 12 tai 15), me olemme valmiita vastaanottamaan asiakkaat.
Sakari Niemelä, Valtteri Lindholm & Satu Keränen
Kemin kaupunginkirjasto
