Vanha kirjastoautomme Lukutokka (vs. kirjastonjohtaja nimitti sitä Lukutoukaksi, koska oli lukihäiriöisenä lukenut sen auton kyljestä AINA väärin) tuli ikänsä puolesta tiensä päähän ja siitä luovuttiin vuoden 2019 lopussa. Auto pääsi uuteen kotiin ja aloitti toisenlaisen eläke-elämän ilman kirjoja.
Sivistystoimessa heräsi ajatus:voisiko kirjastoautoon yhdistää muitakin toimintoja? Alettiin puhumaan monitoimiautosta. Korona sekoitti vähän suunnitelmia, mutta jotain hyvääkin koronasta koitui. Aloimme kirjastosta jakaa kirjakasseja kuntalaisille. Kirjasto oli suljettu, mutta tilauksesta pakkasimme asiakkaan haluamia kirjoja kassiin, jonka asiakas haki kirjaston ovelta. Koko Korona-aikana kasseja toimitettiin 80 kpl. Olisiko kirjat kotiin- palvelulle tarvetta?
Kesäkuussa kuntaan hankittiin leasing-pakettiauto, joka kesäajan oli aamupäivät käytössä teknisen toimen puutarhureilla ja iltapäivällä me huristelimme kirjakassien kanssa pitkin kyliä vieden kasseja koteihin. Näin käynnistyi Kirjat kotiin -palvelumme. Palvelu oli suunnattu asiakkaille, joille pääkirjastolla asiointi oli hankalaa esimerkiksi pitkien välimatkojen, iän, sairauden tai vamman vuoksi. Palvelu toimi myös kirkonkylällä. Aluksi palvelu haki paikkaansa ja aikaansa, käytiin kasseja viemässä välillä pyöräilenkin ja lopulta saatiin reitit soviteltua niin, että toiminta oli järkevää. Olihan autolla myös helppo lähteä erilaisiin tapahtumiin ja pystyttää PopUp- kirjasto paikan päälle.
Nykyisen auton leasing-sopimus loppuu vuoden 2020 lopussa ja toiveena olisi, että saisimme OKM:ltä rahoituksen upouuteen autoon. Sellaiseen, joka rakennetaan sisältä meidän toiveiden ja tarpeiden mukaiseksi. Siitäpä se ajatus sitten lähti ja lähtikin muuten ihan LAPASESTA!!!!…..
”Kirjastoautolla körötellään kylille kansalaisopiston kurssit matkassa. Saavat emännät kutoa ja virkata rauhassa, kun lapsille tai/ja ukoille luetaan samalla kirjaa”.
”Huomasimme myös hyvän yhteistyömahdollisuuden Postin kanssa. Postihan tuo jo Rekkulaatikoita ja on meille entuudestaan tuttu, joten lyömme hynttyyt yhteen Postin kanssa ja jaammekin postia yhtenä päivänä viikosta sivukylille. Miksi näin? Siksi, koska näinhän tavoitamme samalla myös ne asiakkaat, jotka eivät ole varsinaisia kirjastonkäyttäjiä, mutta mahdollisia sellaisia. Sillä samalla käynnillä kun viemme asiakkaalle postin, tutustutamme asiakkaan myös kirjastopalveluihin. Monitoimiautohan ei kuljeta pelkästään kirjoja vaan sieltä voi lainata myös jumppavälineitä, ompelukonetta, tietokonetta, tablettia, porakonetta, moottorisahaa, ruohonleikkuria ja ruohonleikkaajaa, lukukoiraa, lukijaa, puutarhuria, remonttireiskaa, kotiapulaista.. ”
”Sitten meillä lähti tämä vielä ihan lapasesta kun ajtus heräsi siitä, että kerran ihminen ei vapaaehtoisesti tartu kirjaan, niin lähdemmekin toteuttamaan ihan toisenlaista tyyliä markkinoinnin suhteen. Entäpä jos otamme tämän face to face markkinoinnin lisäksi vielä enemmän rohkeampaa, tuuppaavampaa markkinointityyliä ja oltiinki aika rajuja päätyessämme ”pakon edessä” -markkinointiin (ihan itse keksitty:) Ja mitähän tämä pakon edessä tarkoittaakaan?”
”Eli nyt kun tämä yhteistyö jo teknisen toimen puutarhureiden kanssa oli meillä jo käynnistynyt, niin veimme sen astetta pidemmälle toteuttaen pakon edessä markkinointityyliä. Tarjoamme asiakkaalle siis asiantuntevaa puutarhurin apua kotiin perennan valmistamiseen MUTTA vain sillä ehdolla, että asiakas kuuntelee samalla myös äänikirjaa. Tässä pakkokeinona on siis äänikirjan kuuntelu. Mutta tulosta syntyy asiantuntijan ollessa tukena. Mitä muita kunnan yhteityökumppaneita voisimme ottaa tähän pakon edessä markkinoinnin toteuttamiseksi tulevien kirjaston asiakkaiden kanssa?”
”Huomasimme reiteillä myös, että ihmiset mielellään kaipaavat sosiaalista kanssakäymistä ja tässä pyysimmekin sosiaalitoimelta reitille mukaan erittäin sosiaalisen kotiapulaisen. Saadakseen kotiapulaisen kotiin, on asiakkaalla oltava myös aikaa kuunnella tietoiskua nykypäivän kirjastopalveluista, jossa kotiapulainen neuvoo ikäihmistä kuuntelemaan äänikirjaa puhelimella, esittelee isotekstisiä kirjoja jne.. Mukanahan reitillä voi olla myös kirjastovirkailija tai kirjastoasioihin perehdytetty sosiaalipuolen kotiapulainen. Samalla ajatuksella voi kulkea kyydissä liikuntaneuvoja, joka esittelee kirjaston tarjoamia liikuntavälineitä ja tarjoaa alaan liittyvää kirjallisuutta. Mutta ei tule liikuntaneuvojaa eikä kotiapulaista ilman kytköstä kirjastopalveluihin. Asiakas pakon edessä lähestyy myös kirjastopalveluita. Hän, Einari 71v., joka ei koskaan olisi ajatellut omistavansa kirjastokorttia, onkin nyt kahvikuppirupattelun jälkeen varsin lämmennyt kirjastopalveluille.
Kulttuuritoimen kanssa päädyimme pakon edessä markkinoinnissa niin, että järjestetään yhteisiä kyläiltoja kylätalolla eri puolilla Sallan kuntaa. Tällaiseen yhteisölliseen tapahtumaan saapuu myös paljon potentiaalisia kirjaston asiakkaita. Paistamme tapahtumissa lättyjä ja tarjoamme kahvia, mutta ehtona on ” lättyjä ei tipu, ellei kirjastokortti vingu tai ellet hetken edes kuuntele asiaa kirjastopalveluista. ”
Koululaisiin voisimme suunnatta pakon edessä markkinointia niin, että oppilaat vain tuupataan monitoimiautoon sisälle ja pois ei päästetä ennenkuin on lukenut kirjaa vähintään viisi sivua. Kirja valitaan kirjavinkkarin ennakkoon valituista kirjoista. Tämä on prototyyppi niinsanotusta pakohuoneesta. Siirryimme vaan pakohuoneesta pakomobiiliin.
”Mutta kuinka me saadaan henkilökunta innostumaan tällaisesta ”pakon edessä -markkinoinnista” , joka vaikuttaa hyvin epätoivoiseltakin yritykseltä kasvattaa asiakasmääriä kirjastossa? Keksimme siihen mielestämme ratkaisun. Kirjaston henkilökunta saa provikan jokaisesta lainauksesta ja kirjavinkkauksesta sekä uudesta kirjastonasiakkaasta. Eli siirrymme provisiopalkkaukseen. Kirjaston henkilökunta saa tehdystä työstä bonuksia ja Lapin kirjastot palkitsee aina vuoden tähtivirkailijan viikon Amerikan matkalla. Jo alkoi tiskillä lainauspiippaus ääni raikua iloisesti”
”Mutta entäs ne kuntapäättäjät? Miten heidät saa ajantasalle kirjaston nykyaikaisista palveluista? Kuinka moni heistä käy kirjastossa, saatikka omistaa kirjastokortin? Tähän hyödynsimme pakottamisstrategiamme niin, että järjestämme heille pakollisen kirjastovierailun. Kyseisellä vierailulla päivitämme heidän tietämyksen kirjastoalalta tälle vuosituhannelle. Vapaaehtoisuus vai pakon edessä…onko meidän aika kirjastoalalla ollakin radikaalimpia kirjaston markkinoinninkin suhteen. Siirrymmekö sittenkin tuputtamaan tätä kaikkea? Olemmeko olleet liian kilttejä ja aloitamme agressiivisemman markkinoinnin?”
Onneksi tämä kaikkihan oli siis pelkkää fiktiota. Mutta onko meillä sittenkin tarvetta tietynlaiselle pakon edessä markkinoinnille? Siirrymmekö enemmänkin asiakkaiden tuuppaamiseen?
Tervetuloa Sallan kirjastoon ideoimaan kanssamme monitoimiauton toimintaa ja millaisella markkinointiajatuksella?
Kirjoittajana Tiina Kallio ja muusana Suvi Seppälä.
Kirjava kirjasto 