Osallistuin tässä taannoin Lukulux –koulutukseen, jonka tarkoituksena on tarttua nuorten aikuisten ja aikuisten lukemattomuuden haasteeseen. Lukemattomuuden syitä on monia: älykännykät vievät ajan, keskittymiskyky on huonontunut, lukemisesta ei katsota olevan mitään hyötyä itselle tai ei löydy mitään kiinnostavaa luettavaa. Moniin asioihin me kirjastolaiset emme pysty vaikuttamaan, mutta jotain voimme tehdä kuitenkin, esim. kirjavinkkaukset ja erilaiset osallistavat työpajat voivat saada aiemmin lukemattomat lukemisen tielle. Ja vaikka some toisaalta kilpailee ajasta kirjojen kanssa, niin on se myös oiva tapa saada samanhenkiset lukijat yhteen vaikkapa verkossa olevaan kirjapiiriin.
Selkokielen merkitys korostuu tänä päivänä myös aika tavallisille ihmisille, hyvä lukutaito ei ole enää itsestään selvyys kaikille. Kynnys hypätä lukemattomasta lukevaksi voi käydä näppärämmin selkokirjojen avulla. Onneksi selkokirjoja ilmestyy nykyään ihan mukavasti, voisimme markkinoida niitä kirjastossa näkyvämmin kaikille. Hyvät tarinat kuuluvat kaikille, myös huonomman lukutaidon omaaville.
Mitä hyötyä on sitten lukea kirjoja? Tietysti opiskelujen takia on hyötyä jos lukee sujuvasti ja osaa jäsentää lukemaansa. Yleensä se tietää myös varmempaa työllistymistä ja tulotasoa. Mutta omasta mielestäni kaikkein parasta on se, että saa sujahtaa niihin tuhansiin uusiin tarinoihin mitä kaunokirjallisuus meille tarjoaa. Tutkitusti enemmän lukevilla on parempi empatian kyky ja mielikuvitus. Eikä se ole vähän se – parempi empatiakyky tarkoittaa meille kaikille parempaa maailmaa – ja hyvä mielikuvitus on todella arvokas pääoma. Tämä mielikuvitus –asia kolahti itselleni kaikkein koviten: kun lukee paljon niin mielikuvitus saa ravintoa koko ajan ja aivot kehittävät kenties sellaisia ratkaisuja, joita ei olisi muuten keksinyt. Kyllähän se on kaikille tuttua, että joskus ei vaan pääse jossain asiassa eteenpäin mihinkään, mutta toisen sanoma (tai lukemamme) yksi lause voi ohjata meidät ratkaisun pariin aivan yllättäen. Ja se, että tiedämme pystyvämme selviämään ongelmista jotenkin, voi pelastaa masennuksen syövereiltä. Ihminen tarvitsee muutakin kuin jokapäiväsen leipänsä, ainakin näköaloja elämäänsä, ja sitä lukeminen tarjoaa meille ihanien tarinoiden muodossa.
Seija Oljakka
Tervolan kirjasto


