Lainasin raflaavan otsikon Ilta-Sanomien verkkolehdestä (28.11.2021), sillä tottahan se on. Kirjoja karsitaan kirjahyllyistä valtavat määrät joka vuosi, niin kodeissa kuin kirjastoissakin. Täpötäydet kirjahyllyt eivät ole enää aikoihin olleet haluttuja sisustuselementtejä, ja monet uudet tai uudistetut kirjastotkin tuntuvat suosivan matalampia ja ilmavampia hyllyjä. Tilaa kirjoille on vähän.
Ja vaikka tilaa olisikin entiseen malliin, on poistoja pakko tehdä joka vuosi. Kirjojen poiston syitä ovat virallisesti lähinnä huono kunto, vanhentunut sisältö tai pitkäaikainen käyttämättömyys. Mutta koska kirjastoihin hankitaan uusia kirjoja paljon useammin kuin uusia kirjahyllyjä, on poistoja tehtävä pelkän tilanpuutteenkin takia. ”Onneksi” kirjojen elinkaari on nykyisin kirjastoissakin niin lyhyt, että lukijoiden unohtamia kirjoja seisoo hyllyissä käytännössä aina.
Kirjojen lyhentynyt elinkaari on huolestuttanut kirjojen ystäviä koko 2000-luvun ajan. Kaupoissa vanhat kirjat unohdetaan heti uusien ilmestyttyä, mutta kirjastoissa mielenkiintoa riittää sentään useammaksi vuodeksi. Ainakin paljon julkisuutta saaneiden kirjojen kohdalla. Ongelmia se tuottaa silti, varsinkin pienissä kirjastoissa. Sallassa jokaista kirjaa hankitaan pääsääntöisesti vain yksi kappale, mutta huippusuosittujen kirjojen masentavan pitkät varausjonot saavat meidätkin tilaamaan kaksoiskappaleen. Parin vuoden kuluttua meillä on sitten kaksi kirjaa, joista toinen on liikaa. Esimerkiksi vielä vuonna 2020 yhtenä koko Suomen lainatuimmista kirjoista komeilleen Enni Mustosen Sotalesken toinen kappale on lainattu Sallassa viimeksi yli vuosi sitten. Kirjastot voivat onneksi nostaa vanhojakin kirjoja esiin vinkkauksissa, lukupiireissä ja näyttelyissä, mutta ihmeitä emme mekään pysty tekemään. Emme yksinkertaisesti voi pitää hyllyissämme kaikkia haluamiamme kirjoja.
Mitä poistokirjoille sitten tulisi tehdä? Ihanteellista olisi, jos jokaiselle löytyisi rakastava koti, jossa se saisi vielä tulla luetuksi. Poistokirjoja myydään varmasti kaikissa Suomen kirjastoissa, osassa pitkin vuotta, osassa suurempina rykäyksinä. Täällä Sallassa on ollut tapana aloittaa poistomyynti 19.7. Sallan nimipäivänä, kun kunnassa järjestetään vuoden suurin toritapahtuma Salla-päivä. Kirjojen myynti jatkui tänä vuonna elokuun loppuun. Joulun alla laitamme myyntiin vielä ”viime hetken joululahjoja”. Jotkut kirjastot antavat kirjoja pois ilmaiseksi, mutta suurin osa perii jonkin melko nimellisen maksun. Meillä yhden kirjan hinta on euron, mutta erilaisia paljousalennuksia kyllä annetaan. Kauppa käy, mutta silti iso osa vuoden aikana poistetuista kirjoista jää myymättä. Tietosanakirjoja ei ole enää vuosiin halunnut juuri kukaan, eivätkä pitkät tietokirjasarjatkaan enää kerää lukijoita. Muidenkin kirjojen kohdalla on hankalaa, sillä monet asiakkaat eivät halua täyttää kirjahyllyjään, jotka ovat juuri vaivalla saaneet tyhjennetyiksi (mahdollisesti juuri kirjastojen kierrätyspisteisiin).
Jotkut kirjat jätetään varastoon odottamaan seuraavaa poistomyyntiä, mutta suuri osa on sellaisia, joiden tiedämme jäävän myymättä myöhemminkin. Kirjojen jatkojalostus askartelumateriaaliksi on luonnollinen seuraava askel. Sivuista voi taitella vaikka origameja tai tehdä ruusuja. Kansia voi käyttää maalausalustoina. Netissä on ohjeita vaikka millä mitalla. Yhdestäkin kirjasta riittää kuitenkin materiaalia moneen askarteluun, joten kaikkia kirjoja ei voi tätäkään tarkoitusta varten säästää.
Vaihtoehtona on enää kirjojen hävitys, niin pahalta kuin se tuntuukin. Meillä on tällä viikolla ollut tet-harjoittelija, jonka yhtenä tehtävänä on ollut näiden myymättä jääneiden poistokirjojen käsittely kierrätystä varten. Toisin sanoen hän on repinyt kirjoista kansia. Riippuu paikallisen jätehuollon ohjeistuksesta, voiko kirjoja laittaa paperinkeräykseen vai ei. Esimerkiksi Helsingin seudun ympäristöpalveluiden sivuilla lukee näin: ”Kirjat eivät tällä hetkellä kelpaa paperinkeräykseen edes kansien poiston jälkeen, sillä sivut pysyvät tiiviinä kokonaisuutena eivätkä ne hajoa käsittelyprosessissa riittävän nopeasti.” Joissain paikoissa kirjat kelpaavat, kunhan niistä ensin revitään kannet energiajätteeseen. Urakka on silti aikamoinen.
Oulussa poistokirjoista tehdään ilmeisesti käsittelyn jälkeen ekovillaa. Sellaiseen käyttöön soisi kaikkien loppusijoituspaikkaa etsivien kirjojen päätyvän: johonkin aidosti hyödylliseen. Ekovillaksi meidän kirjat eivät päädy, millä ne muka sinne kuljetettaisiin. Ainoa vaihtoehto on alueellinen jätehuolto. Meillä on kunnan paperinkeräyspiste kuitenkin juuri nyt niin täynnä, että kiinteistöhuolto kieltäytyi ottamasta kirjojamme vastaan ennen kuin se on tyhjennetty. Ei keräyspisteitä ole suunniteltu suurille määrille. Jäämme kannettomine kirjoinemme odottamaan…
Mitkä ovat teidän kirjastonne ratkaisuja poistokirjojen jatkosijoituksen suhteen? Saadaanko kaikki myytyä, ja minne ne sitten menevät? Lukijansa menettäneiden kirjojen käsittely on arkea jokaisessa kirjastossa, joten olisi mukava kuulla, onko kukaan Lapin kirjastoissa tai muualla keksinyt siihen erityisen hyvää ratkaisua.
-Lila / Sallan kirjasto
Kirjava kirjasto 