Inarin kunnankirjastossa on ääninäyttely 11.3.-31.12.2026.
Sanasta näyttely tulee suurimmalla osalle varmaankin mieleen taidenäyttely, valokuvanäyttely tai vaikkapa käsityönäyttely. Korvin kuultavalle tarinalle, musiikille tai äänimaisemalle on vaikea keksiä omaa sanaa kuvaamaan sitä, miten johonkin tilaan on kerätty valikoituja kertojia tai tarinoita, joita voi kuunnella. Ääninäyttely tässä yhteydessä tarkoittaakin laajasta arkistosta valittuja erillisisä tarinoita.
Inarin kirjasto tarjoaa ääninäyttelyn 11.3.-31.12.2026. Ääninäyttelyssä on samaan aikaan kuunneltavissa 5 erilaista muistelusta eli tarinaa. Nämä muistelukset vaihtuvat parin kuukauden välein ja joulukuun lopussa kaikki näyttelyssä olleet tarinat ovat esillä yhtä aikaa.
Ääninäyttelyn tarinat ovat peräisin laajasta Tarinoiden Inari -nimisestä perinnearkistosta. Tarinoiden Inari on kaikille avoin ja maksuton ja sen löydät osoitteesta https://tarinoideninari.fi. Tarinoiden Inarin kokoamisessa merkittävän työn on tehnyt Inarin kirjastolta eläkkeelle jäänyt kirjastotoimenjohtaja Eija Leivo.
Tarinoiden Inariin on koottu erilaisten ihmisten monenlaisia tarinoita ja kertomuksia. Näitä kuunneltavaksi tarkoitettuja muisteluita on monista eri aiheista. On kertomuksia koulunkäynnistä, savottakämpistä, pilkkimisestä, synnytykseen avun hakemisesta, vesivoimalaitoksesta. Ääneen kerrottuja juttuja, jotka on tallennettu sekä nyt kuunneltavaksi että seuraaville sukupolville muistoiksi. Varhaisimmat kertomukset liittyvät aikaan, jolloin Suomea ei vielä ollut olemassa itsenäisenä valtiona, vaan olimme Suomen suurruhtinaskunta.
”…Inarin kirkonkylän kansakoulu, oli ensimmäinen, joka alkoi täällä Inarissa toimimaan ja me olemma saman ikäisiä, se oli vuosiluku nolla kaksi…” kertoo katekeetta eli kiertokoulun opettaja Laura Lehtola. Hänen mainitsemansa vuosiluku nolla kaksi tarkoittaa vuotta 1902.
Ääninäyttelyn tarinat eivät muodosta yhtenäistä kokonaisuutta, vaan ovat erillisiä kertomuksia erilaisista aiheista. Ne ovat ikään kuin maistiaisia laajasta kokoelmasta. Yhteistä näille kaikille tarinoille on kuitenkin se, että niiden kesto on alle 10 minuuttia. Lyhyet kertomukset herättelevät uteliaisuutta ja saattavat antaa pienen sysäyksen siihen suuntaan, että kuulija siirtyy tutkimaan ja koluamaan Tarinoiden Inarin mielenkiintoisia arkistoja.
”Vanhat miehet sanovat että jos pikkuhippuja löytyy moreenista, niin sieltä ei kannata ruveta rännittään” kertoo kullankaivaja Erkki Kreivi.
Ääninäyttelyä voi kuunnella sekä Inarin pääkirjastolla että kirkonkylän Saamelaiskirjastolla. Jokaisella tarinalla on oma QR-koodi. Älypuhelimen kameralla saa QR-koodin avattua ja sieltä löytyy tarina, jonka voi kuunnella omilla kuulokkeilla. Mikäli QR-koodin käyttö ei ole tuttua, kirjaston henkilökunta auttaa pääsemään tarinoiden äärelle.
Osan näyttelyyn valituista tarinoista on valinnut Virpi Veskoniemi ja osan Matti Kukkola, joka on myös toiminut teknisenä asiantuntijana. Myös Ivalon pääkirjaston ja kirkonkylän Saamelaiskirjaston henkilöstö on osallistunut ääninäyttelyn järjestelyihin. Ääninäyttely on osa Inarin 150 juhlavuoden tapahtumia.
Laura Lehtolan kertomus löytyy Tarinoiden Inarista otsikolla Lukkarikatekeetta Heikki Mattus, pula-aika 1917-1919.
Erkki Kreivin koko juttu on kuunneltavissa Tarinoiden Inarista ja löytyy otsikolla Kullan syntyminen ja kultasuonet
Virpi Veskoniemi
Kirjava kirjasto 