Vuotos – vastasatanut uusi lumi Pirkko Hyvönen, 2014 Nordbooks 
Sana Vuotos tuskin jättää ketään lappilaista kylmäksi. Herää tunteita sekä tekoaltaan rakentamisen
puolesta että sen rakentamista vastaa. Ja välinpitämättömät tuskailevat ”eikö tämä jankkaus koskaan lopu”.
Pirkko Hyvönen valitsi esikoisromaaninsa nimeksi Vuotos : vastasatanut uusi lumi. Talvisesta alaotsikosta huolimatta itselleni kirjan nimestä tuli mieleen kesäiset kuvat Vuotos-soudusta, ihmisistä niittämässä altaan alle jäämässä olevia niittyjä. Tarinan tapahtumapaikka olisi jossain kauempana pohjoisessa,
suunnitellun tekoaltaan paikkeilla.
Mutta mielikuvani oli väärä. Kirja alkaa vahvalla luontokuvauksella Kemijärven Ailangasta, minulle jo lapsuudesta paljon tutummista paikoista kuin tuo etäinen Vuotos. Kirjaimellisesti puut puhuvat, sekä kirjan alussa että lopussa.
Kirja on kertomus siitä kuinka vähäisen tiedon ja vähäisen saadun maksun kautta kosket siirtyivät aikoinaan jokiyhtiöille. Tästä seurasi riitaa perheissä ja sukujen kesken. Eräässäkin perheessä emäntä oli myynyt kosken isännän ollessa rintamalla. Vuosikymmenien ajan tämä aiheutti hiljaista katkeruutta ja kaunaa pariskunnan välillä. Jokiyhtiöltä saatuja rahoja ei juuri käytetty ennen kuin vuosien päästä talon sähkötöihin. Perheen poika ajautui vanhempiensa ja oman lapsuudenkokemuksensa kautta Vuotoksen rakentamista vastustavan ryhmän aktivistiksi.
Toinen perhe joutui allas-evakoksi kahteen kertaan. Varsinkin perheen isälle tämä oli henkisesti raskas taakka. Vaimo ja lapset eivät surua kotiseudun menettämisen uhasta jaksaneet jakaa eikä ymmärtää.
Kuinka käy jokiyhtiön tiedottajan ja Vuotos-aktivistin tyttären rakkaustarina. Riittääkö keskinäinen rakkaus, kenen näkemys vesistörakentamiseen muuttuu? Voiko tällaisissa periaattellisissa asioissa muuttaa näkemystään?
Tiedämme ettei Vuotoksen tekoallasta rakenneta. Hyvösen kirja kertoo tarinan ensimmäisten vesivoimaloiden rakentamisesta ja niiden vaikutuksesta elannon saamiseen. Ihminen viljelee, rakentaa, kahlitsee jokia, hakkaa metsiä. Luonto reagoi joskus nopeammin joskus hitaammin. Mitkä ovat oikeita ratkaisuja ja kenen kannalta? Onko yhtä oikeaa tapaa toimia?
Toivottavasti kirjan nimi ei karkota niitä jotka haluavat lukea hyvää ihmis- ja luontokuvausta. Kirjan kieli on hyvää ja monipuolista, sujuvaa. Luonnossa liikkuminen on kuvattu aivan kuin itse olisi retkellä mukana. No, murresanoissa painotukset eivät koskaan ole aivan kohdallaan.
Pirkko Hyvönen kertoi kirjan julkistamistilaisuudessa halunneensa tuoda esiin sen kuinka huonosti ihmisiä kohdeltiin koskikaupoissa.
Yhtenä lähdeteoksena hän mainitsee Outi Autin tuoreen väitöskirjan Valtavirta muutoksessa.
Hyvösen kirjan liitteenä on vesistörakentamisen suppea historia sekä valitus Pohjois-Suomen vesioikeuden päätöksestä.
Vuotos-kirja sai minut miettimään omaa tietämystäni vesistörakentamisesta. Lapsena tiesin, että voimaloista saadaan sähköä. Tarvittiin lisää sähköä, Kemijoki säännösteltiin tuottavammaksi. Lapsille ja lapsenlapsille esittelen kuvia Kemijärvestä: Ailangan hietikot olivat pitkiä ja leveitä, nykyään ne ovat jyrkkiä vyöryviä rinteitä kapeine hiekkareunuksineen. Kalkonniemessä oli leveä hiekkaranta. Jokiniityiltä tehtiin heinää. Niiden ääriviivat näkyvät joessa keväällä ennen kevättulvia. Nykyään jos nousee talvella järven jäältä rantaan laiturin kohdalta, laituri on monen metrin korkeudessa.
Uiton loppuminen oli veneilyn harrastaville iloinen asia. Veneillessä täytyi tähystellä uppotukkeja vuosien ajan vaikka uitto oli loppunut.
Hyvösen Vuotos-kirja innosti minut tutkailemaan vesistörakentamisen historiaa vähän tarkemmin ja siinä oli hyvänä apuna dokumenttiteos:
Pyörteistä voimaa – historiikki Kemijoesta, 2013 (Olli Säynäjäkangas toim.)
Kirjaan on koottu yksityiskohtaiset tiedot kaikista Kemijoen vesivoimaloista, suunnitelmista toimintaan saakka. Kirjassa on runsaasti kuvia niin Kemijoesta virtaamassa
vapaana kuin joki valjastettuna sähköntuotantoon, rakennusajalta ja myös valmiista voimalaitoksista.
Omat lukunsa ovat saaneet voimaloiden lisäksi esim. Kemijoen uitto, kala-asiat ja Kemijärven säännöstely. Vapaasta Ounasjoestakin on luku. Yhden luvun nimi on Entäs Vuotos? Ensimmäisenä otsikkona on Vuotos-altaan värikkäät vaiheet, toisen Vuotos – jatkuva painajainen.
Kirjaa elävöittää aikalaisten omat muistelukset rakentamisesta, kalastuksesta tai vaikkapa uitossa työskentelemisestä.
Pyörteistä voimaa kirja antaa vesistörakentamisesta energisen kuvan. Sähköä piti saada teollisuuden tarpeisiin, esim. Isohaaran padon avulla saatiin elintärkeä silta yhteyksien luomiseen pohjoiseen toisen maailmansodan jälkeen. Sotakorvausten maksaminenkin mainitaan yhtenä voimalarakentamisen syynä.
Rakentaminen antoi työtä ja rahaa koko lääniin, hintana oli padotut kosket, menetetyt kalansaaliit ja rumat maisemat. Kirjaa selatessani ja hienoja kuvia katsellessani tuli mieleen, mikä oli tai tulee olemaan oikea ratkaisu sähköenergian saantimme turvaamiseen. Paljon on ihminen jo nyt muuttanut luontoa. Toisaalta jossain muualla maailmassa yksi tulivuorenpurkaus tai maanjäristys saa ihmisen, ei luonnon, tasapainon järkkymään. Luonto on elävä ja muuttuva.
Pirkko Hyvösen Vuotos-kirja palautti mieleen historialliset allastaistelut, samalla muistelin mitä omassa elämässä oli pinnalla noina vuosina.
Pyörteistä voimaa-kirjassa on asiatiedon lisäksi tosi meheviä kertomuksia jokivarren asukkaiden, niin syntyperäisten kuin junantuomienkin, kertomina.
Kemijoesta on kirjoitettu kolmisensataa kirjaa tai tutkimusta. Muutama maininta alla:
Autti : Valtavirta muutoksessa : vesivoima ja paikalliset asukkaat Kemijoella, 2013
Linkola (toim): Entinen Kemijoki, 1967
Seppälä: Nykyinen Kemijoki, 1976
Pokka: Kemijoki : minun jokeni, 1994
Järvikoski: Isohaaran padosta Kemijoen karvalakkilähetystöön, 1981
Ruuhijärvi: Kemihaaran allasalueen luonto, 1975
Kirjava kirjasto 