Tiistaina 28.1. saimme Simossa nauttia ainutlaatuisesta teatteriesityksestä. Fanta Teatron esitys Velhon oppipoika esitettiin kirjastomme lasten ja nuorten osastolla, ja yleisöksi oli kutsuttu useita kouluryhmiä. Mielestäni esitys oli onnistunut monellakin tapaa.
Suurin kiitos kuuluu tietysti itse esityksen tuotantotiimille, joka koostuu kahdesta näyttelijästä ja yhdestä ohjaajasta. Konsepti oli minulle ennestään tuttu vuosien takaa, jolloin sama tiimi kävi esittämässä Heinäsirkka ja muurahainen -esityksen, joten minulla oli ennakkoon tuntuma, että luvassa olisi mukava tilaisuus. Tuotannossa nerokasta on mielestäni sen mittakaava ja sopeutuminen eri kokoisiin tiloihin: esityksen rekvisiitan määrä on sopivan kokoinen, joten tilan saa nopeasti valmisteltua, ja se mahtuu pienempäänkin kirjastoon. Isossa osassa ovat näyttelijöiden rooliasut, jotka vievät katsojan teeman mukaiseen maailmaan. Maltillisella rekvisiitan määrällä ja yhdellä kaiuttimella ei tietenkään vielä yksin saa esitystä aikaan, vaan lopulta taitavat näyttelijät ja hyvä ohjaus määrittävät sen, toimiiko esitys. Ja toimihan se.
Esitys sai yleisön nauramaan ääneen usein, mutta se oli kuitenkin rakennettu niin, että koululaisyleisöä ei aliarvioitu. Yleisö sai itsekin osallistua esitykseen mm. tanssimalla ja kommentoimalla, mikä auttoi vangitsemaan mukaan esitykseen. Tämä lähestymistapa on mielestäni virkistävä vastakohta nykymaailman menolle, jossa tuijotetaan yksin ja passiivisena ruutua. Elävä teatteri elävine näyttelijöineen ja yleisöineen tuo ihmiset yhteen, ihan oikeasti. Samaan paikkaan, samaan hetkeen ja samaan tunnetilaan. Samalla toteutettiin kolmenkeskistä yhteistyötä tuotantotiimin, kirjaston ja koulujen kanssa. Simossa yhteistyö kirjaston ja koulujen kanssa on ennestään vakiintunutta mm. pop up -kirjastojen muodossa, mutta yhteistyön sujuessa on mahdollisuuksia paljon muuhunkin.
Ennen esityksen alkua yleisö käveli muuttuneeseen kirjastotilaan, jossa hyllyjä oli siirrelty esitystilaa varten. Tuotantotiimin kanssa keskustellessa esityksen jälkeen itse kukin oli miettinyt samaa ajatusta: kirjasto esitystilana on aivan ainutlaatuinen. Esitys, joka perustuu satuun, saa suunnitellun rekvisiitan lisäksi lisäpotkua ympärillä olevista oikeista kirjoista. Yleisö kirjaimellisesti asettuu istumaan aukealle, jota ympäröivät kirjahyllyt. Lasten ja nuorten romaanit, sarjakuvat, sadut ym. aineisto olivat läsnä esityksessä – omana itsenään. Ja silmien edessä yksi satu etenee elävänä esityksenä. Kun esitystä peilaa nykykirjaston tilankäyttöä ja lukutaitotyön edistämistä vasten, tulee tunne, että ollaan sellaisen äärellä, jota kirjastoissa pyritään tavoittelemaan. Tämä on yksi konkreettinen keino siinä tehtävässä.
Jonne / Simon kirjasto
Kirjava kirjasto 