Joskus, kun vaikkapa aamuyön tunteina en saa unta ja alan pyöritellä asioita mielessäni, saatan miettiä lukemisen merkitystä. Kysymykseen ”Miksi lukea?” on varmasti runsaasti erilaisia vastauksia, ja tämä on minun pyrkimykseni vastata tuohon kysymykseen.
Minun on aina ollut jotenkin vaikea käsitellä lukemista ja uteliaisuutta erikseen. Jos alan puhumaan jommastakummasta, niin aina jossain välissä vedän juttuun mukaan myös toisen. Ne kulkevat käsi kädessä. Uskon, että silloin kun ihminen omasta tahdostaan tarttuu entuudestaan tuntemattomaan kirjaan, hän on jonkinasteisen uteliaisuuden vallassa. Kenties hän haluaa kokea seikkailun huumaa tai oppia jotain uutta maailmasta. Tai ehkä hän ei edes ole varma, pitääkö valitsemastaan kirjasta, mutta silti jokin – ja uskon että se on nimenomaan uteliaisuus – saa hänet valitsemaan kirjan ja lopulta avaamaan kannen. Uskon myös, että lukeminen voi ruokkia uteliaisuutta. Tiedon- ja elämystenjanoa ei ole helppo sammuttaa.
Hyvä kirja on elämys. Kirjan sanat voivat olla niin voimakkaita, että ne jäävät kummittelemaan mieleen vuosiksi. Ne voivat muuttaa ajattelua.
Palataan hetkeksi takaisin niihin aamuyön tuntien kysymyksiin. Oikein ahdistuneena nykymaailman menosta saattaa herätä kysymys: ”Onko missään mitään järkeä?” Sitten alan pallotella mielessäni itselleni tärkeitä asioita. Hyvin pian tulen samaan johtopäätökseen kuin aina ennenkin: lukemisessa on järkeä. Se on kanava, jota pitkin saavutan toisten ihmisten pitkälle jalostettuja ajatuksia, hienosti ja koherentisti kansiin koostettuina. Olipa kirjailija elossa tai kuollut, hänen sanansa ovat kuolemattomia ja lukiessani hän herää mielessäni henkiin aina uudestaan ja uudestaan. Lukemisen avulla pääsen käsiksi ihmisen ja maailman historiaan. Ja pääsenpä tarvittaessa matkalle myös sellaisiin maailmoihin, jotka ovat olemassa vain kirjoissa.
Lukiessani keskittyneenä kirjaa tavoitan tunnetasolla jotain hyvin samankaltaista kuin koin lapsena lähimetsiä tutkiessani. Saatoin pysähtyä muurahaiskeon kohdalla ja miettiä, miten ihmeessä muurahaisten maailmassa kuuluu toimia. Ja jos ympäristössä itsessään ei ollut ensivilkaisulla mitään jännittävää, niin mielikuvitus paikkasi aukot. Pelkäsin aidosti vanhaa koulurakennusta syksyn pimeydessä, sillä olin vakuuttunut, että sen sisällä asui pahoja otuksia, joita on syytä juosta karkuun. Hyvin kirjoitettu fantasia saa saman pelon aikaan: jännitän yhä uudestaan ja uudestaan Frodon ja Samin matkaa Mordoriin läpi vaarojen, kun olen uppoutunut Taruun sormusten herrasta. Lukuhetkellä ei ole merkitystä sillä, että kyseessä on fiktio. Silloin olen sisällä valitsemassani maailmassa. Kutkuttavaa on se, että hyvä tietokirja voi saada aikaan saman kuin fiktio, käsittelipä kirja sitten evoluutiota, avaruutta tai atomeja. Tässä yhteydessä on syytä siteerata kielentutkija Janne Saarikiveä, joka mielestäni kiteytti ihmetyksen tunteen jo pari vuotta sitten eräässä kolumnissaan:
”Lapsuudesta muistan, miten olin leikkimässä pikkuautoilla olohuoneen lattialla, mutta unohduinkin tarkkailemaan pölyhiukkasia.
Keväinen auringonvalo osui huoneeseen viistosti. Lattian keskellä kasvoi hitaasti selvärajainen ja kirkas valoläikkä. Varjosta katsoessa näin pölyhiukkasten leijuvan siinä majesteetillisen hitaasti avaruudesta kohti parkettia. Jokin hitunen lennähti hetkeksi ylöspäin jatkaakseen matkaa alas uudessa kulmassa. Toinen eteni suoraan ja tasaisesti. Se oli kauniista, outoa, pientä, hädin tuskin näkyvää. Ja ihmeellistä.
Myöhemmin olen oppinut pölystä, että se on vanhempaa kuin tämä planeetta tai aurinkokuntamme, ehkä noin viisi miljardia vuotta. Meidän ihmisten elämä on pölyhiukkasten pysyvyyteen verrattuna mitätöntä tempoilua.” (Janne Saarikiven kolumni: https://yle.fi/uutiset/3-11445618)
Miksi siis lukea? Lyhyt vastaus: jotta voisi kokea elämyksiä ja oppia uutta, sammuttaa tiedonjanoa ja kokea aitoa ihmetystä. Se vain tuntuu hyvältä ja järkevältä tekemiseltä, aivan kuten viikatteen kanssa heiluminen kotipihalla.
Sinun vastauksesi saattaa olla täysin erilainen, mutta se on varmasti aivan yhtä hyvä syy lukea kuin minulla on. Joka tapauksessa olen iloinen että luet, tätäkin blogia. Jatketaan siis lukemista! 😊
Jonne Kauppi / Simon kunnankirjasto
Kirjava kirjasto 