Onko sinulla lohtukirja tai kirjoja? Kirjoja joihin palaat aina uudestaan, kirjoja jotka luet, vaikka osaisit kirjoittaa niistä monisivuisen esseen tai pitää tunnin luennon ilman että edes aukaiset sen kansia uudestaan. Minulla on useitakin.
Toiset kirjat luetaan kerran, toiset jätetään tylysti kesken tai luemme niistä vain alun ja lopun. On myös lukijoita jotka eivät palaa koskaan enää saman kirjan ääreen. Minulla on kirjoja joihin palaan aina uudestaan kuin rakkaiden ystävien seuraan.
Osa on omassa hyllyssä, tunnen jokaisen pienen tahran ja repeämän, melkein irti lähteneen sivun. Osa löytyy vanhempieni kirjahyllystä, josta olen ottanut ne käteeni ensimmäisen kerran. Osa kirjoista on kuulunut jo isovanhemmilleni ja ne ovat vähitellen kiertäneet minun käsiini. Toiset kirjoista olen löytänyt kirjastosta. Niiden painokset vaihtelevat ja välillä suomentajatkin, mutta palaavat yöpöydälleni uudelleen luettavaksi. Kuka nyt ystäviään vaihtaisi?
Millaiseen kirjallisuuteen siis palaan aina uudestaan? Lohtukirjoillani ei ole mitään yhteistä nimittäjää, ne ovat eri genreistä, eri vuosilta, jopa vuosisadoilta. Niissä on vain jotain, joka puhuttelee minua, jotain josta saa aina kiinni jotain uutta, jotain vanhaa.
Yksi näistä lohtukirjoistani on Alexandre Dumasin Monte-Criston kreivi ( julkaistu ranskaksi 1844). Luin sen ensimmäisen kerran jo ala-asteella ja sen jälkeen aina uudestaan. Edmond Dantèsin kostotarina on kiehtova, sen voi lukea seikkailukertomuksena, psykologisena kertomuksena tai vaikkapa tragediana. Mieleeni on painunut myös kirjan loppu ja siinä piilevä viisaus: ” ”Kaikki inhimillinen viisaus sisältyy näihin kahteen sanaan: Odota ja toivo! ”.
En myöskään vaihtaisi pois David Eddingsin Belgarionin tarua, Tarua sormusten herrasta tai Dorothy Sayersin teoksia kuten Myrkkyä tai Kas tässä teille ruumis. Uusiakin kirjoja tälle lohtukirjojen listalle tulee, mutta harvakseltaan. Toiset teokset ovat kertokäyttöisiä, toiset vain selailtavia, mistä jo täpötäynnä oleva kirjahyllyni kiittää.
Mikäli sinulla on ollut nuoruudessa tai lapsuudessa juuri SE lempikirja, kaiva se esille. Ehkä se on jo nuhjaantunut, ehkä se ajatukset ja tapahtumat ovat jo auttamatta vanhentuneet. Siitä huolimatta joskus paluu siihen hetkeen tai niiden tuttujen, rakkaiden tai halveksittujen pariin auttaa jaksamaan.
Aurinkoista kevättä
Kirjava kirjasto 