Tätäkin tekstiä aloittaessani mietin, mitä ihmettä kirjoittaisin muille(kin) luettavaksi. Pääsenkö vireeseen, ovatko sanani ymmärrettäviä jne. Itsekriittisyys nostaa päätään. Tyhjän paperin kammo iskee. Kaikesta tästä huolimatta, on kirjoitettava monenlaisia tekstejä sekä työ- että vapaa-ajalla. Vapaa-ajalla tosin tähän ajaa oma tahto ja sisäinen pakko, töissä tekstit ja aiheet ohjautuvat usein muualta.
Tykkään kirjoitella monenlaisia juttuja. Muistaakseni ainakin kouluajalla erilaiset tekstimuodot tulivat tutuksi. Oli esseitä, tarinoita, runoja ja erilaisien tekstien tulkintaa. Nykyään näin ”aikuisena” saa usein valita minkä tyyppistä tekstiä kirjoittaa. Työn puolesta on tullut tehtyä kirjavinkkejä, blogitekstiä kuin myös asiapitoisempaa tekstiä mm. hakemuksiin ja raporteihin.
Vapaa-ajalla taas maailma aukenee eri tavalla. Kirjoittelen runoja, tarinoita, pieni muotoista päiväkirjaa sekä kirja-arvosteluja. Tekstiä ei aina silti synny paperille asti, vaikka päässäni pyörii monta tarinaa yhtaikaa ja mielikuvitus vie ajatukset jos vaikka minne. Näin ollen olenkin elänyt jo monta elämää näiden sisäisten tarinoiden kautta.
Kirjoittamisesta on sanottu monta asiaa. Se on mielekästä, terapeuttista, järjestää ajatuksia ja siihen voi suunnata ylimääräistä energiaansa. Tietysti se riippuu tekstin tyypistä. Minulle se on näitä kaikkia. Tulen jatkamaan muiden iloksi (ja kauhuksi) kirjoittamista, välillä kokeillen eri tekstin lajityyppejä. Tällä hetkellä runot ja eroottiset novellit ovat tekstityyppinä ne, joita kirjoitan. Onnekseni olen saanut niitä julkaistuakin.
Tyhjän paperin kammosta itse pääsen eroon vain kirjoittamisen aloittamisella. Lopussa huomaan, joskus muutkin huomaavat (kuten nytkin), että ”Kylläpä tämä teksti tuli kivuttomasti, nopeasti ja siitä tuli hieno”.
Sari Hakko
kirjastotäti ja itseoppinut kirjoittaja
Kirjava kirjasto 