Millainen sana on kaunis? Entä ruma? Nolo? Keräämme ohi kulkevilta nuorilta erilaisia sanoja kauppakeskus Revontulessa. Olemme yhdessä etsivän nuorisotyön kanssa järjestäneet syksyn mittaan sanataidetempausten sarjan. Toisella kertaa mietimme, mitä sanoilla voi tehdä. Satuttaa? Tsempata? Rakastaa? Viimeisessä koitoksessa aiempia sanoja yhdistetään lauseiksi. Projektin aikana halukkaat saavat käydä sanomassa sanansa kameralle tai mikille ja otoksista muodostetaan yhteinen sanataidevideo.
Aloitin syyskuun alussa työskentelemään Rovaniemen kaupunginkirjaston VOIMA/SANA-hankkeessa (1.9.2020-30.6.2021), joka pyrkii vahvistamaan nuorten hyvinvointia sanataiteen keinoin. Hanke toimii verkostomaisesti erilaisten nuorisotyötä tekevien tahojen kanssa. Mukana yhteistyökumppaneina ovat kaupungin nuorisotoimen ja etsivän nuorisotyön lisäksi Nuorten Ystävien klubitalo Roihula, Tyttöjen Talo, Eduro-säätiön nuorten työpajatoimintaa järjestävä Nuorakka ja Rovaniemi Rock Academy.
Pääsääntöisesti ohjaan yhteistyökumppaneiden tiloissa, joskin koronatilanne on tuonut siihen omat haasteensa ja viime viikot ovat kuluneet etäillen. Sanataideohjaaminen ei ole pelkkää kirjoittamista, vaan vähintäänkin yhtä suuri paino on tekstien ääneen lukemisella ja kirjoittamisen herättämien ajatusten jakamisella ryhmässä. Hieman olen saanut nuorilta palautetta siitä, että työskentelytapa ja käsiteltävät aiheet ovat sellaisia, että niistä on luontevampi puhua silloin, kun on oikeasti samassa tilassa. Onneksi tilanne on ainakin vaihteeksi Rovaniemellä tasaantunut ja ensi viikolla pääsen taas paikan päälle.
Nykyinen OKM:n kulttuuripolitiikan strategia ohjaa miettimään, miten kulttuuria voi viedä myös perinteisten kulttuurilaitosten seinien ulkopuolelle ja entistä paremmin osallistaa ihmisiä, joille kulttuuripalvelut ovat vieraampia. Taideyliopiston koordinoima, mittava ArtsEqual-hanke, jossa tutkitaan sitä, kuinka taide julkisena palveluna voi lisätä tasa-arvoa ja hyvinvointia, esittää omissa toimenpidesuosituksissaan yhdeksi ratkaisuksi juurikin etsivää kulttuurityötä. Suosituksessa painotetaan, että kulttuuriseen osallisuuteen kutsuva työ on investointi tulevaisuuteen etenkin silloin, jos hyvinvoinnissa on jonkinlaisia vajeita.
Yleisten kirjastojen tehtävänkuvien näkökulmasta sanataidetta ei kuitenkaan ole syytä nähdä “pelkkänä” taideharrastuksena, vaan se toimii yhtenä metodina lukemiskulttuurin ja monipuolisen lukutaidon edistämistyössä. Vaikka on tunnettua, että (moni)lukutaito ja laaja tekstikäsitys kattavat sekä vastaanottamisen että tuottamisen ulottuvuudet, niin pelkästä lukutaito-sanasta se ei valitettavasti kovin hyvin näy ulospäin. Joskus olenkin mielessäni naureskellut, että mitä jos alkaisikin vain jatkossa systemaattisesti kirjoittamaan väärin – lukitaito.
Tuntuu kummalliselta, että hankkeesta alkaa kohta olla jo ensimmäiset kolme kuukautta takana. Ihan vastahan minä aloitin. Toisaalta paljon on ehtinyt myös tapahtua. Olemme Prinsessa Pikkiriikin innoittamina listanneet Huutavia Vääryyksiä (kyllä, parittomat sukat mahtuvat ihan hyvin samaan listaan kuin globaalit kriisit) sekä pitäneet kapinakoulua. Olemme ideoineet Halloween-tarinoita, joskin selvisi, että piirtämäni giljotiini ei kuulemma ole järin aidon näköinen. Olemme kirjoittaneet tekstejä joulukalenterivideota varten (“Jos joulu olisi henkilö, hän olisi Donald Trump.” Ettäs tiedätte.) Olemme kirjoittaneet runo-omakuvia ja oodeja eri kehonosille. Muun muassa. On uskomattoman kiehtovaa saada seurata, millaisia maailmoja sanat avaavat eri ihmisissä. Vetää usein sanataidekasvattajankin sanattomaksi.
Laura Herva, Rovaniemen kaupunginkirjasto
Kirjava kirjasto 