Kolarin kunnalla on yhteinen kirjastoauto Kittilän kanssa. Työnjaon olemme hoitaneet siten, että auto on Kittilässä kaksi viikkoa ja viikon Kolarissa. Molemmilla kirjastoilla on omat kuljettajat. Kaksi viikkoa toimin kirjastovirkailijana, tosin teen enää vain 80% työajasta.
Kirjoittelen tämän viikon kokemuksiani kirjastoauton tiskin ääressä. Ääneni on painuksissa ja aamulla otin varmuuden vuoksi covid 19 kotitestin. Yhtä negatiivinen olen kuin aikaisemminkin. Ei positiivisuutta havaittavissa.
Lähtiessäni maanantaina hakemaan autoa Kittilästä, liukastuin kirjastomme oven edessä ja kaaduin kyljelleni. Oikea pakara on hiukan vieläkin kipeä. Hyvä, etteivät asiakkaani jääneet ilman palveluja. Työkeskus hoitaa nykyisin kuljetukseni Kittilän kirjastolle, joten minun ei tarvitse tilata taksia. Tapanani on ostaa mennessä aamukahville pullapitko. Tällä viikolla oli tarjouksessa hävikkipullaa, joten otin kaksi pitkoa ja vein toisen kotiin. Kahvipöydässä Kittilässä on kiva vaihtaa ajatuksia kollegoiden kanssa. Jouni-kuljettajan kanssa kerromme toisillemme esim. auton kunnossa ilmenneet puutteet, aineiston täydennykset ym. Yhteistyö on toiminut hyvin.
Monelle vierailuni pysäkillä tai pihassa on hyvin tärkeää. Sitä odotetaan. Kymmenen vuoden kokemuksella tiedän kunkin mieltymykset: dekkarit, sota- ja eräkirjat, lasten kuvakirjat, romaanit ja jollekin pelkät lehdet tekevät ”kauppansa”. Eräs koululainen oikaisi suoraan historia-hyllylle ja hänelle tarttui mukaan ”Stalinin vainot”. Hiukan minua hirvitti lainata kyseistä teosta, mutta ehkä tuosta kymmenvuotiaasta tulee vielä historioitsija. Kirjoilla ei ole ikärajaa kuten elokuvissa.
Ajaessani eilen Kurtakosta Kolariin henkilöauton kuljettaja varoitti minua vilkauttamalla valoja. Täydessä lastissa ollut puutavara-auto oli kolhaissut etukulmansa aurauskoneen siipeen. Jäljistä päätellen ulosajo oli lähellä. Tukkilastin purkautuminen tai kaatuminen on kuljettajalle ja muulle liikenteelle tosi vaarallista. Yllättävän vähän onnettomuuksia sattuu verrattain kapeilla teillä. Nostan kuljettajille hattua. Kahden ison auton kohdatessa ei jää kovin paljon tilaa niiden välilin. Kuorma-auton tullessa vastaan pidän usein mieluummin molemmat kädet ratissa kuin morjestan.
Olen jo siinä iässä, että minulla olisi mahdollisuus hakeutua eläkkeelle. Mukavat asiakkaat ovat kuitenkin pitäneet työssä kiinni ja toivon, että ymmärrän heittää tankkauskäsineet tiskiin kilometrien tullessa täyteen. Laskelmieni mukaan niitä alkaa olla takanani lähemmä kaksi miljoonaa. Siinä on mukana myös henkilökohtaiset ajot. Jostain kumman syystä tykkään ajamisesta, siinä ei käy aika pitkäksi. Maisemat ja kelit vaihtuvat.
Tänään on tosi kaunis ilma ja on mukava lähteä kohti Taapajärveä. Sitä ennen syön uudistetussa kirjastomme keittiössä kinkkukiusausta. Kiusauksensa kullakin.
Tsemppiä kaikille ja kevättä kohden.
Ilpo Talka
Kirjava kirjasto 