Tässä blogitekstissä kirjoitan hieman kokemuksistani melko tuoreena kirjastovirkailijana, ja siitä miltä hyppäys opiskelusta kirjaston työntekijäksi on tuntunut.
Valmistuin viime keväänä filosofian maisteriksi englannin kielen ja kulttuurin oppiaineesta. Kiinnostuin kirjastoalasta oikeastaan vasta maisteriopintojen aikana, jolloin aloitinkin informaatiotutkimuksen opiskelun sivuaineena. Ensimmäinen kosketus käytännön työhön oli harjoittelu yliopiston kampuskirjastossa. Sallan kirjastoon päädyin kirjastovirkailijaksi viime kesänä, mistä lähtien olen ollut täällä mukana pienen yleisen kirjaston päivittäisessä elämässä. Vaikka opinnoista ehkä sai tietynlaista taustaa kirjastotyöhön, käytännön taitoja oppii kuitenkin oikeastaan vasta työpaikalla. Lisäksi harjoitteluun verrattuna yliopistokirjaston ja yleisen kirjaston toiminnan painopisteet sekä asiakaskunta poikkeavat toisistaan merkittävästi, ja kyse on oikeastaan kahdesta eri maailmasta.
Kirjastoalalle päädytään usein monenlaisista eri lähtökohdista ja koulutustaustoista. Informaatiotutkimuksen yliopisto-opinnoissa korostuu teoreettinen osaaminen esimerkiksi tiedonhankinnasta. Myös erilaiset lukutaidot, nykyaikana erityisesti medialukutaito ja informaatiolukutaito (media/ information literacies) ovat keskeisiä teemoja, johon informaatiotutkimuksen opinnoissa keskitytään. Lukutaitojen kehittäminen nykyaikana tarkoittaa kriittistä ja konteksteja ymmärtävää suhtautumista tietoon sekä ympäröivään yhteiskuntaan, jossa tiedonlähteitä on loputtomasti, ja mis- ja disinformaatio leviää.
Opiskelun antoisinta sisältöä olivat asiantuntijavierailut ja luennot, jolloin erilaiset tietoasiantuntijat ja kirjaston työntekijät kertoivat omista työnkuvistaan. Näitä puheenvuoroja kuunnellessa sai tuntumaa siihen, miten monipuolisissa työtehtävissä ja työpaikoissa informaatioalan asiantuntijoita työskentelee ja tarvitaan, ja toisaalta myös siitä, minkälaisia painopisteitä vaikkapa yleisissä kirjastoissa on tällä hetkellä. Useissa puheenvuoroissa korostuivat kirjaston tärkeys yhdenvertaisena tilana, johon kenen tahansa olisi helppo tulla viettämään aikaa. Myös monipuoliset tapahtumat ja tempaukset korostuivat, sillä on tärkeää houkutella kirjastoon sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät siellä aiemmin ole käyneet. Kirjasto pyrkii tarjoamaan luotettavia tiedonlähteitä, jotka ovat vapaita poliittisilta ja taloudellisilta vaikutteilta sekä yleisesti nyky-yhteiskunnan algoritmiselta informaatioinfrastruktuurilta. Tämä tehtävä luotettavan tiedon tarjoajana on kuitenkin aina kaiken kirjaston toiminnan keskiössä.
Päivittäisessä työssä näitä asioita ei ehkä kuitenkaan tule jatkuvasti pohdittua, vaikka ne kirjaston toiminnan taustalla ovatkin. Tässä on ehkä suurin muutos opiskelun ja työelämän välillä – opiskelussa joutuu jatkuvasti pohtimaan ns. suuria linjoja, kun taas käytännössä työ pyörii paljon rutiininomaisten töiden ja asiakaskohtaamisten ympärillä. Pitkän opiskeluajan jälkeen tällainen muutos onkin varsin tervetullut, sillä kyllä se esseiden ja oppimistehtävien kirjoittaminen alkoi vähitellen puuduttaa. Pienessä kirjastossa työtehtävät ovat kuitenkin monipuolisia ja monessa saa olla mukana. Melkein vuoden jälkeenkin tuntuu siltä, että päivittäin oppii jotain uutta, kun erilaisia tilanteita tulee vastaan. Tällaisiin erilaisiin tilanteisiin ei oikein opinnoissa voidakaan valmistautua.
Kirjasto on myös siitä mukava työpaikka, että aina on mahdollisuus toteuttaa omaa luovuuttaan tai hyödyntää jotain omaa erityisosaamistaan. Oli esimerkiksi hauskaa, kun vanhana eläintenhoitajana pääsin kertomaan koirakuukautta viettäville koululaisille lyhyesti koirankoulutuksesta yhdessä oman koirani Foxin kanssa.
Mukavaa kesää kaikille!
Riina Rautiainen, kirjastovirkailija/ Sallan kirjasto
Kirjava kirjasto 