
Tuomas Kyrö ja Antti Kyrö (kuv.) : Pukin paha päivä, WSOY 2011
Suurkaupunkilaisessa Kössilän perheessä availlaan lahjoja jouluaattona. 8-vuotias Manu saa lahjaksi jääkiekkopelin sekä rattikelkan. Jääkiekkopelin Manu ja hänen mumminsa joutuvat luovuttamaan isälle ja sedälle, koska nämä haluavat verestää lapsuusmuistojaan pelin äärellä. Manu ja mummo lähtevät kokeilemaan kelkkaa. Kokeilu päättyy äidin moitteisiin liian vaarallisesta lahjasta.
Aattoiltana Manu alkaa kirjoittaa lahjalistaa seuraavaksi jouluksi. Hän kirjoittaa joulupukille, että epäilee tämän olemassaoloa. Mikäli pukki olisi olemassa, hänen täytyisi keksiä sellaisia lahjoja, että aikuiset eivät omisi niitä lapsilta, vaan lapset saisivat itse leikkiä niillä.
Joulupukki esittelee itsensä: hän on satoja vuosia vanha, hänellä on sukuperintönä lempeä luonne ja möhömaha elikkä kessi. Siihenpä perinteiset joulupukkimaisuudet loppuvatkin. Pukki ei asu enää Korvatunturilla, siellä on liian tuulista ja näkyy vain pari TV-kanavaa. Pukkiunivormuun hän pukeutuu vain jouluaattona. Tontut toki valmistavat ja testaavat kaikki lahjat, vaikka niitä myytäisiinkin tavarataloissa.
Pukki asuu tonttuineen Kössilän perheen naapuristossa kerrostalossa. Petteri-poro on eläkkeellä ja lahjat jaetaan lahjapakettiautolla. Petteri asuu vielä pukin luona, tosin naamioituneena koiraksi.
Pukki tonttuineen miettii Manun ongelmaan ratkaisua. Mikä ihme saisi aikuiset pysymään omissa touhuissaan ja lapset saisivat pitää omat lahjansa. Tontut ehdottivat, että painetaan Joulun Sanoma-niminen lehti aikuisille, sen lukemiseen menee tutkimuksen mukaan keskimäärin 8 tuntia 34 minuuttia.
Satumaisten sattumien kautta lehti saadaan painetuksi juuri ennen joulua, mutta sitten tapahtuu katastrofi. Kaikki lehdet ja lahjat palavat poroksi. Miten joulupukki voi todistaa olevansa olemassa? Miten joulu pelastuu? Sen saat selville lukemalla tämän modernin joulutarinan.
Kirja on kirjoitettu hauskasti, on hokemia (liikutuin pikkuisen elikkä itkin vuolaasti), hassuja sanontoja (huipahaipakkaa). Aluksi päätä kivisti kirjaa lukiessa, kaikki nuo nokkeluudet peräkkäin. Mutta se toi vauhtia kirjaan. Ja ne perinteiset joulujutut on jo niin moneen kertaan kirjoitettu, että uudistumista saadaan helposti päivittämällä kertomus nykyaikaan huumorin voimalla. Voin kuvitella 10-vuotiaan pojan keksivän tarinan luettuaan uusia vauhdikkaita sattumuksia kouluaineisiinsa.
Kirjan kuvitus on mainio. Kuvia voi katsella ihan erillään tarinasta. Kuvateksteissä on lapsille mietittävää, mikä on Tarjous-Liiteri tai Spockman Casa oikeasti? Joulun Sanoman etusivu on tarkan lukemisen arvoinen.
Suosittelen kirjaa luettavaksi vain sellaisille jotka eivät enää usko joulupukkiin.
Joulupukin ja hänen henkilökuntansa uusia seikkailuja voi lukea juuri ilmestyneestä kirjasta nimeltään Pukin laiva.

minä haluaisin että tulisit laittamaan minun ja kissan ja apsi apinan joulu sukkaan jo tänään laittamaan paketin. T.suvi Holopainen
Vielä on odotettava kaksi kuukautta ja päivä sukan täyttymistä. Odotellessa voi lukea kirjoja.