
Lukeminen mielletään usein varsin epäsosiaaliseksi harrastukseksi. Hyvään lukuhetkeen ajatellaan kuuluvan rikkumaton hiljaisuus, oma rauha ja kuppi teetä nojatuolin nurkassa. Olen kuitenkin vasta viime vuosina ymmärtänyt, miten hauskaa lukeminen, kuten niin moni muukin asia, on yhdessä.
Yhdessä lukemisen riemu kirkastui minulle vasta, kun eräänä iltana ystävieni kanssa päätimme perustaa lukupiirin, lähinnä tekosyyksi nähdä säännöllisesti koko porukan voimin. Lukupiirimme päästyä kunnolla vauhtiin huomasin, kuinka innoittavaa onkin lukea kirjoja, jotka joku muu on minulle valinnut, ja keskustella yhdessä teoksista, joista yksin en välttämättä olisi saanut kaikkea irti. Usein vasta lukupiiristä lähdettyäni huomasin, kuinka terävän ja mielenkiintoisen teoksen olimmekaan lukeneet, vaikka yksin kotona kirja olisikin tuntunut tympeältä ja sisällöltään ohuelta.
Lukupiirin perustamisen jälkeen olen alkanut lukea yhdessä myös monin muin eri tavoin; ystävän kanssa hiljaisuudessa kahvihetken lomassa, kumppanin kanssa ääneen iltasaduksi, ja kaukana asuvien ystävien kanssa lukupiirit ovat järjestyneet Zoomissa. Hauskinta on ollut se, että pikkuhiljaa olen löytänyt niin paljon uusia yhdessä lukemisen tapoja, että sopiva vaihtoehto tuntuu olevan tarjolla tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Sosiaalisen lukemisen pyörteisiin päästyäni olen myös ymmärtänyt, että en suinkaan ole ainoa, jota yhdessä lukemisen ilot houkuttelevat. Yhteisöllisen lukemisen suosiosta kertoo muun muassa kirjasome, kuten Bookstagram, Booktube ja Booktok1. Booktokissa esillä olleiden kirjojen suosio on niin suurta, että se näkyy kirjastoissa ja kirjakaupoissa lainaus- ja myyntimäärien kasvuna – ja kirjakaupan minuuteissa loppuunvarattuna signeeraustapahtumana2. Booktok, kuten muutkin kirjasomet, tarjoaa käyttäjilleen ennen kaikkea yhteisöllisyyttä. Kokemus siitä, että lukuharrastuksen jakaa moni muukin, on usein kirjavinkkejä tärkeämpää.
Mutta mikä voisikaan olla sosiaalisen median ulkopuolella luonnollisempi kirjojen ystävien kohtaamisympäristö kuin kirjasto? Kesälomalta palattuani ajatukseni ovat jo suuntautuneet kohti syksyä ja uutta lukuvuotta, ja haaveenani onkin kehitellä kirjastoon jotakin yhteisölliseen lukemiseen kannustavaa. Ehkä kokeilun voi aloittaa kevyesti – tarvitaanko alkuun lopulta muuta kuin paperille kirjoitettu suositus hyvän kirjan välissä? Uskon, että jo varsin pieneltä tuntuva ele muistuttaa meitä siitä tärkeimmästä; emme ole yksin.
Yhteisöllinen lukeminen onkin parhaimmillaan äärimmäisen vastaanottavaista, turvallista ja lempeää. Siksi toivonkin, että jokainen saisi kokea kirjayhteisön lämmön, riippumatta siitä, löytyykö juuri omasta lähipiiristä kirjojen ystäviä. Ana Huangin signeeraustapahtumasta kertovan uutisjutun päätti helsinkiläisen Emma Juntusen toteamus siitä, mikä hänen mielestään tekee kirjayhteisöistä niin mukavia: “Ihmisillä, jotka lukevat kirjoja, on aina hyvä fiilis.” Sen on varmasti huomannut myös moni kirjastolainen.
Iida Kalliohaka
Autokirjastonhoitaja, Yhteispohjoismainen kirjastoauto
Lähteet:
1Kangas, Pirjo 2025: Booktok trendaa. Suomen kirjastoseuran Kirjastolehti 22.1.2025. https://suomenkirjastoseura.fi/kirjastolehti/booktok-trendaa/. Luettu 14.7.2025.
2Mattila, Mattias & Littow Putkonen, Iida 2025: Sadat jonottivat päästäkseen Ana Huangin luo – fani: “Olin niin šokissa, etten saanut paljoa sanottua” 10.7.2025. https://yle.fi/a/74-20171984. Luettu 14.7.2025.

Kiitos kokemuksen jakamisesta Iida! Yhteisöllisyys ja osallisuus ovat tärkeitä yhteiskunnallisia arvoja, joita kirjastossa voidaan monella tavalla edistää. Yhdessä lukeminen on yksi keinoista. Yhdessä lukemiseen on tulossa syksyllä 2025 koulutusta kaikille asiasta kiinnostuneille kirjastolaisille. Lue lisää Kirjastojenlapissa ja seuraavassa AKE Lapin Uutiskirjeessä, joka ilmestyy 21.8.2025!