Jean Hegland: Suojaan metsän siimekseen.
Otava 1998
Syksyisessä metsässä kävellessä ja marjoja poimiessa tulee aina mieleen Heglandin vaikuttava kirja Suojaan metsän siimekseen.
Maailmassa on käyty rankkoja sotia vuosikaudet ja vaikutukset heijastuvat myös Pohjois-Amerikkaan, jonka yhteiskuntarakenne on hajoamassa. Sähköä ei enää ole, bensa on lopussa, kaupat on ryöstetty tyhjiksi ja virustaudit tappavat ihmisiä. Seitsemäntoistavuotias Nell ja kahdeksantoistavuotias Eva asuvat isänsä kanssa eristyksissä syrjäisessä kotitalossaan Kaliforniassa. Isän kuoleman jälkeen tytöt jäävät yksin ja henkiinjäämistaistelunsa apuna on tietosanakirja, kasviopas, intiaanitietoutta sisältävät kertomukset – ja oma maalaisjärki. Sisarukset rakastavat lukemista ja tarinassa myös kirjallisuuden klassikot ovat tärkeässä roolissa. Vaarallisimmaksi ei kuitenkaan osoittaudu villi luonto, vaan toiset ihmiset. Kirja on dystopia, mutta nykyuutiset sisältävät samanlaisia viestejä eri puolilta maailmaa. Soditaan, kuivuus vaivaa isoja alueita mm. Kaliforniassa, kansainvaellukset lisääntyvät hätää kärsivistä maista ja rikkaat länsimaat kuluttavat tihenevää vauhtia luonnonvaroja. Siellä metsässä kävellessä voi itse kukin tykönänsä miettiä riittäisikö vähempikin roina omassa elämässä ja mistä se elämänilo loppujen lopuksi löytyy.
Kirjava kirjasto 