Voi kun olisikin se harhakäsitys voimassa, että saisi työajalla lukea ja olla ihanien ihmisten ja kirjojen keskellä! No ei se todellakaan niin ole – ja me kaikki kirjastolaiset sen kyllä tiedämme – tai ainakin se selviää heti parin kuukauden kirjastotyön jälkeen..
Tällä viikolla tein ”isojen listojen” eli suurten kustantajien luetteloista päätöksiä ensi kevään hankinnoista. Meidän pieneen kirjastoon tuli kerralla tilattua yli 200 teosta, ja siitä määrästä puuttuu vielä aikuisten tietokirjallisuus.
Mutta mikä aiheuttaa tuskaa? No aineiston karsiminen! Kun kirjastomme ei ole mikään Tardis, niin periaatteessa pitäisi poistaa vähintään yhtä paljon kun hankkii. Kuka ihmeihminen tähän pystyy?
Tuo yksi tietty Kohan pääkäyttäjä (❤️) on opastanut nidehaun ja raportti 637 käyttöön liiankin hyvin. En pysty enää väistämään väistämätöntä tai poistaa mutu-tuntumalla, en voi enää säilöä rakasta jännityskirjallisuutta – PAITSI jos se on vaikkapa Lapin kirjaston viimeinen…
Kesästä lähtien olemme järjestelmällisesti poistaneet noiden apuvälineiden rohkaisemana paljon aineistoa, ja nyt minulla on käsittelyssä varasto. Siellähän on sitä ”ei-voi-poistaa-missään-nimessä-kun-luin-tämän-lapsena-ja pelkäsin -aineistoa paljonkin! Mutta ei auta – tilaa tarvitaan uusille varastoiduille. Minua on kehotettu myös tarttumaan aikuisten kaunoon, sillä tila loppu, vaikka erä, sota, jännitys, scifi, fantasia ja viihde ovat omissa hyllyissään. Ja minusta sitä paitsi tuntuu, että vain noihin genreihin tulee uusia ”cosycrime”, ”romansia” yms. ihmekirjoja paljon enemmän kuin ”normi” kaunokirjallisuutta..
Toivottavasti tilaa tulee edes hetkeksi enemmän – vaikka eikös se ole joku luonnonlakikin, että tyhjiö täyttyy luonnollisesti – no enpä viitsi alkaa hakea (senkään) oikeaa termiä.
Kuvassa on tänään varastosta haetut, jotka käyn vielä läpi..
